Aloitan tälläkertaa ylistyksellä! Koirat.comilla pyöriessäni oon koittanu parin viikon ajan löytää niksejä koiran tuhoamisvimmaan. Tiedossahan toki oli, että jos koira ei saa purettua energiaansa lenkeillä, se purkaa sen johonkin muuhun. Got it. Ollaan siis pidennetty lenkkejä. Ollessamme poissa, ollaan jätetty Karpolle maitopurkkiloita, jotka on sullottu täyteen namuskaa ja muuta kivaa, mutta ilmeisesti se systeemi ei oo ollu tarpeeks tehokas, koska purkin saa niin nopeesti revittyä kakkulaks.
Tänään sitten hyödynsin vielä jatkuvaa Mustin ja Mirrin alennusmyyntiä. Löysin sieltä Chomper tuubin, jota tuttavallisemmin kutsun Törspöksi. Ajattelin kuitenkin samaan syssyyn hommata jo pitkään himoamani Kong Extremen, minkä voi sitten jättää tuon koiran pureksittavaks kun ollaan pois. Eipähän tarvii murehtia että hajjooko.. Sen verran tuju paketti nimittäin on! Ensin koekäytettiin Kongi ja Karpo tajus jutun juonen nopeesti ja hirmuinen hääriminen Kongin ympärillä kestikin hyvän aikaa. :) Sitten lähdettiin kahdeksi tunniksi kaupunkiin ja koira jäi Kongin kansa kotiin ja oi että oli osannu olla nätisti! ^_^
 | |||||
| Meiän hurtta oottelee Kongia |
 |
| Meiän talon hengenpelastajat: Kong, portti ja raapimapuu :D |
Eikä tää talo ollu kyllä yhtään mitä meille oli annettu ymmärtää ja ollaankin näillä näkymin muuttamassa täältä hiiva-vatin kolosta maaliskuussa poikkeen. Kuha ollaan saatu kamat täältä pihalle nii sanon kyllä että gudbai, ei tuu ikävä! Mitä nyt aiheuttanu kuvainnollisesti harmaita hiuksia ja fyysisesti vihreitä hiuksia ynnä muuta kivvaa.
Ukolla oli viime viikonloppuna polttarit Tallinnassa. Oli pojat pukenu ukon Hänmäniks ja ol kuulema ihan hauskoo. Ootan innolla kuvamateriaalia... :D Sillävälin Karpon kasvattaja kävi vähän ojentamassa Karpoo ja neuvomassa, että kuin päin tuon koiran kansa pitäis oikein toimia. Lauantaina käytiin myös porukalla jäällä seikkailemassa! Koira on ollu tuon viikonlopun jälkeen kuin unelma. Josko me nyt ymmärrettäis jo hieman toisiamme?
Huomenna on koululla avoimet ovet, jossa pitäis esittää meiän ryhmän opinnäytetyö. Ei onneks jännitä yhtään niin paljoo, kun sillon kun oltiin pitämässä meiän opinnäytetyön käytännön projektia (elämäntapaluento yhdeksäsluokkalaisille), kun sillon oli kuitenkin muutama kymmenen murrosikäsiä vastassa. Nyt ei oo ku arvioiva opettaja ja alan työntekijöitä ja esimiehhii! :S :D
Huomenna on myös kaks sisätautien (rästi)tenttiä peräjälkeen, joihin en oo lukenu yhtään. Stressin määrä ei kyllä vähene yhtään, jos ei ees ennää jaksa kokkeisiin lukkee.. Stressin määrä ei myöskään vähene yhtään vaikka häät häämöttää jo lähes ovella. Tuntuu vaan että stressin määrä ois jotenkin maagisesti kasvanu huippuunsa. Vähä naurattaa, mut heti kun pitäis taas alkaa tekemään jotain asioiden hyväks, niin hyvä ettei itku pääse. Tiiä mikä lie yleinen ahdistuneisuushäiriö tyyliin tulossa tai jotain...
Reffasin tänää Häppärissä meiän hääkuvaajaa Mariannee. Oli kyllä hauskimpia iltoja vähhää aikaan. Kiitos Mariannelle siitä! Voin huokasta helpotuksesta ainakin kuvausten suhteen :)
- Strobo kuittaa, vuf vuf ja pyytää anteeksi isosta tekstistä, jos se on mielestäsi täynnä asiaa, mikä on selitetty niin hankalasti ettei siitä saa selvää -
