Vastoinkäymisiä

Normaalisti minua ei hetkauta semmoiset arjen tapahtumat kuten lampun palaminen, kunnes muutama viikko sitten koin jotain hyvin ihmeellistä; Paloi eteisen valo. Saman päivän iltana paloi myös yksi olohuoneen valo. Pari päivää myöhemmin pukuhuoneessa kävi samoin ja vielä ennen viikonloppua paloi kaksi muuta olohuoneen lamppua. Vietettiin siis hetki pimeässä. Eihän siinä mitään kun ei muuten vaikuttanut meidän elämään.

Saatiin lamput vaihdettua (onpa muuten kalliita! Ja myös hankalia ostaa nimim. Miks niitä pitää olla valkosia ja keltaisia ja pehmeitä ja kovia ja vaikka minkälaisia päitä..) minkä jälkeen ajateltiin että ihanaa, laitetaanpa sauna tulille ja löylyteltiinkin hyvän aikaa. Tottakai piti päästä suihkuun saunan jälkeen hetkeksi tukkaa pesemään. Olisi ollut ihana loppu illalle päästä siitä suoraan nukkumaan, eikä jäädä kauhomaan vettä lattialta ämpäriin, kun ei viemärit vetäneetkään. Tätä jatkui noin viikon. Jokaikisen peseytymiskerran jälkeen sai kauhoa itsensä hengähdyksiin, kun lattia tulvi. Vitutus oli suunnaton.

Viemärien lähtiessä vetämään kaivon tyhjennyksen myötä, muutaman päivän toisesta suihkusta tuli kylmää ja toisesta kuumaa vettä, vaikka putket on samat. Naureskellen ihmeteltiin tätä tapahtumaa. Ajateltiin että kun tästä päästään niin johan alkaa hommat sujumaan.

Kuluva viikko alkoi. Kyllähän sitä tiedettiin että kylmä viikko tulee, mutta ei osattu arvata vielä tapahtuvan jotain. Viimeviikon lopulla meidän iso auto lähti huoltoon ja meille jäi vielä kaksi toimivaa autoa tälle viikolle. Paitsi että nekään ei olleet tottuneet näin koviin pakkasiin niin pitkän leudon ajan jälkeen joten piti muutama juttu käydä läpi niiden kanssa toimiessa, kuten lämpenemisongelmat ja heikot akut. Ollaan kuitenkin hyvin selvitty. 

Nämä vastoinkäymiset ovat ajaneet minut keittiöön. En oikein tiedä pitäisikö olla huolissaan vai iloissaan tästä muutoksesta, joten olen lähinnä iloinen. Ei olisi tullut esimerkiksi vuosi sitten edes uneksittua, että joskus tekisin suklaakakun. Ei siitä kaunista tullut, mutta kakku kuitenkin!

Uunissa

Uunin jälkeen

Lautasella

Esittelen lopuksi vielä syvän rakkauteni salaattiin ja sieniin

Kirpakasta pakkasesta ja kaikesta muusta mahdollisesta huolimatta on ollut ihan kauniita ilmoja lenkkeillä.

Tähän on hyvä lopettaa avautuminen part. 666.

Hääpostaus vihdoinkin

Meidän häistä on kohta vuosi! En voi ymmärtää kuinka nopeasti aika on mennyt. Vastahan minä tuskailin vanhan kämppämme sängyllä selaillen innoissani ehkä maailman parasta hääkirjaa, mistä kuva alla. (Kaikki muut hääkirjat voi surutta jättää kirjastojen ja kauppojen hyllyille.)

Mainitsinko jo, että jonotin tuota kirjaa 3 kuukautta?

Häiden suunnittelu itsessään ei ollut yhtään minun heiniäni, kun organisointikyky sattuu olemaan vähän mitä on. Hankalaa oli jo sekin, kuinka suunnitella pienet häät, kun molemmilla on suuret suvut. Olkoonkin niin, että päätöksemme saattoi aiheuttaa pientä hämmennystä tai jopa eripuraa ihmisten keskuudessa. Työttömällä ja opiskelijalla ei vaan ollut kovin suurta budjettia ja piti vaan toivoa, että kaikki ymmärtäisivät tämän ratkaisun. Meillä kävi kyllä kosinnan aikaan mielessä, että olisiko pitänyt samantien mennä ja "lataista" vaan. :D

Day before

Veimme koiramme hoitoon Mikkeliin, minkä jälkeen tiemme erkanivat minun mennessä vanhemmilleni ja Ukon mennessä bestmaninsa tykö. Pitihän nyt jotain perinteistä olla. Hääpaikan laitto lähes valmiiksi. Juomien ja kakun tuonti hääpaikalle. Tavaroiden vienti sviittiin. Askartelua. Päätin jättää puhelimeni epähuomiossa yön yli latautumaan juhlapaikan lattialle.

THE day 16.2.2013

Aamuni alkoi puoli seitsemältä vanhempieni herätyksellä. Olisi nukuttanut todella paljon. Aamutoimet äkkiä äkkiä! Puku, alushame, bolero, kengät ja laukku matkaan, kaikki autoon ja kohti kaupunkia. Jäin kyydistä kampaajalle, jossa hiusteni laittoa aloitettiin jo kaasoa odotellessa. Vanhempani hakivat kukat hääpaikalle. Jännitys oli ihan mahdoton. Onneksi tiesin ainakin olevani parhaissa käsissä Kauneuskeskus Jennicassa (http://www.jennica.fi). Hiustenlaiton jälkeen siirryimme liikkeen alakertaan kosmetologipalvelujen puolelle, jossa sain ihanan meikin. Meikattavana olo oli niin positiivinen kokemus, että voisin uudelleenkin mennä ammattilaiselle meikattavaksi. Pelotti ensin kauheasti, kun en normaalisti käytä meikkiä ollenkaan, ellei ole joku erityistilaisuus tai päähänpisto. Omat häät lasketaan kyllä sellaiseksi erityistilaisuudeksi, että laitettiin meikkiä ihan runsaasti. :) Kaunistautumisen lopuksi kaasoni auttoi minua pukeutumisessa. Oman puhelimeni ollessa karkuteillä, pystyi sulhaselle viestittämään onneksi kälyn kautta, joka sattui samaan salonkiin. Jennicasta lähdettiin sitten kohti maistraattia. Kaikessa jännityksessä ja kiireessä päätin unohtaa ulkotakkinikin matkasta (mikä tosin huomattiin vasta seuraavana päivänä lähdön koittaessa).

Lähempänä puoltapäivää odoteltiin maistraatin edustalla kaason, sekä muiden todistajina toimivien lähisukulaisten kanssa sulhasta ja bestmanin saapuvaksi vihkipaikalle sekä maistraatin edustajaa ovea avaamaan. Herrat olivat päättäneet edellisenä iltana napata muutamat terävät, kun vielä ehtivät. Oli kauhea paniikki, kun ei voinut omasta puhelimesta edes soittaa tai viestittää mikä meno on ja ollaanko jo aikataulussa, kun aiemmin ilmoitti olevansa hieman myöhässä. Ei naurattanut kyllä tuolloin kauheasti odotella. Siinä koetti vaan rauhoitella itseään parhaansa mukaan, että ei tässä nyt hautaan olla menossa vaan avioliittoon. Ukko ei lopulta "myöhästynyt" kun n. 5-10 minuuttia ja vihkitoimitus pääsi alkamaan. Mentiin maistraatin virastotiloista vihkihuoneeseen, johon mahduttiin juuri ja juuri me kaikki kymmenen. Otettiin vihkiminen videolle, joten ennen tilaisuuden aloittamista piti saada kamera hyvään paikkaan. Tilaisuutta enemmän jännitti kyllä se videokuvaaminen, koska se näytettiin sitten kaikille vieraille, ketkä eivät päässeet seuraamaan itse vihkimistä. Onneksi meillä oli mukava henkikirjoittaja. Videolla kyllä hyvin kuuluu JA näkyy meidän jännitys, mutta ketään ei tuossa tilanteessa yhtään jännittäisi?

Maistraatista lähdimme pienelle ajelulle kaasoni ja bestmanin kanssa serkkuni toimiessa kuskina Chrysler New Yorkerillaan. Muistan että pysähdyimme Alkoon ja maistelimme skumppaa, sekä kävimme serkun talolla ja lähdimme kohti juhlapaikkaa.

Juhlapaikalla meitä odottelikin jo maistraatissa olleet, sekä hääkuvaajamme Marianne, jonka blogi löytyy osoitteesta http://onnellinenhetkielamassa.blogspot.fi/. Otimme meistä kuvia kaksistaan (lähinnä sekoilemassa kuten yleensä), sekä vanhempien, sisarusten ja isovanhempien kanssa.

Häämme olivat muuten Mariannen ensimmäinen hääkuvauskeikka ja voin iloisena todeta, että aivan maksimaalisen hyviä kuvia tuli ja suosittelen lämpimästi muillekin hänen palkkaamistaan. :)

Huomatkaa minun upeet hääkenkäni! :D

Jossain välissä bändikin teki soundchekkinsä. Meillä oli hääbändinä duo, joka koostui Sam Mouddenista sekä Ember's flamestakin tunnetuksi tulleesta Samista. Kuvausten jälkeen menimme sviittiin "piiloon" odottamaan loppujen vieraiden saapumista.

Minä sviitissä jännittämässä.

Sviitistä tullessamme juhlat alkoivat kättelyllä ja tervehdyksillä, sekä alkumaljalla.

Alkumaljan jälkeen oli muutama puhe, sekä meidän vihkivideomme.

Ennen kakkua herkuteltiin sisäfileellä.

Kakku loistossaan.

Sitten päästiin kakun kimppuun.

Kriisikeskustelu kaasojen kanssa.

Leikkejä oli siellä täällä, en muista milloin oli mitäkin.

Morsiamen rutale kuitenkin ryöstettiin ja sille kaiken lisäksi tarjottiin vielä Minttuviinaa.

Sulhasen piti saada omansa takaisin ja piirtää miltä elämä näyttää vuosikymmenten päästä.

Bileet sai lopulta alkaa!

----------

Huh. Nyt kun näin jälkeenpäin miettii kaikkea mitä häissä ja niitä varten piti porrastaa ja ajatella, suunnitella ja toteuttaa, kuunnella ja kestää (siis viimeisenä mainittuja te muut minua :D) niin huhhuh, onneksi ei tarvinnut suoriutua tästä koitoksesta yksin! Kiitos kaikille kiitoskortin saaneille ja anteeksi kun niissä kesti, kuten tässä postauksessakin :D Tää oli muuten myös se päivä, minkä jälkeen olen ollut täysin tupakoimaton.

Kiitos kaasoille, siskolle, bestmanille, morsneidoille, seremoniamestarittarelle, kaikille auttajille, osallistujille, "terapeuteille" ja noh kaikille!

Rakkaudentäyteistä vuotta kaikille!