Vastoinkäymisiä

Normaalisti minua ei hetkauta semmoiset arjen tapahtumat kuten lampun palaminen, kunnes muutama viikko sitten koin jotain hyvin ihmeellistä; Paloi eteisen valo. Saman päivän iltana paloi myös yksi olohuoneen valo. Pari päivää myöhemmin pukuhuoneessa kävi samoin ja vielä ennen viikonloppua paloi kaksi muuta olohuoneen lamppua. Vietettiin siis hetki pimeässä. Eihän siinä mitään kun ei muuten vaikuttanut meidän elämään.

Saatiin lamput vaihdettua (onpa muuten kalliita! Ja myös hankalia ostaa nimim. Miks niitä pitää olla valkosia ja keltaisia ja pehmeitä ja kovia ja vaikka minkälaisia päitä..) minkä jälkeen ajateltiin että ihanaa, laitetaanpa sauna tulille ja löylyteltiinkin hyvän aikaa. Tottakai piti päästä suihkuun saunan jälkeen hetkeksi tukkaa pesemään. Olisi ollut ihana loppu illalle päästä siitä suoraan nukkumaan, eikä jäädä kauhomaan vettä lattialta ämpäriin, kun ei viemärit vetäneetkään. Tätä jatkui noin viikon. Jokaikisen peseytymiskerran jälkeen sai kauhoa itsensä hengähdyksiin, kun lattia tulvi. Vitutus oli suunnaton.

Viemärien lähtiessä vetämään kaivon tyhjennyksen myötä, muutaman päivän toisesta suihkusta tuli kylmää ja toisesta kuumaa vettä, vaikka putket on samat. Naureskellen ihmeteltiin tätä tapahtumaa. Ajateltiin että kun tästä päästään niin johan alkaa hommat sujumaan.

Kuluva viikko alkoi. Kyllähän sitä tiedettiin että kylmä viikko tulee, mutta ei osattu arvata vielä tapahtuvan jotain. Viimeviikon lopulla meidän iso auto lähti huoltoon ja meille jäi vielä kaksi toimivaa autoa tälle viikolle. Paitsi että nekään ei olleet tottuneet näin koviin pakkasiin niin pitkän leudon ajan jälkeen joten piti muutama juttu käydä läpi niiden kanssa toimiessa, kuten lämpenemisongelmat ja heikot akut. Ollaan kuitenkin hyvin selvitty. 

Nämä vastoinkäymiset ovat ajaneet minut keittiöön. En oikein tiedä pitäisikö olla huolissaan vai iloissaan tästä muutoksesta, joten olen lähinnä iloinen. Ei olisi tullut esimerkiksi vuosi sitten edes uneksittua, että joskus tekisin suklaakakun. Ei siitä kaunista tullut, mutta kakku kuitenkin!

Uunissa

Uunin jälkeen

Lautasella

Esittelen lopuksi vielä syvän rakkauteni salaattiin ja sieniin

Kirpakasta pakkasesta ja kaikesta muusta mahdollisesta huolimatta on ollut ihan kauniita ilmoja lenkkeillä.

Tähän on hyvä lopettaa avautuminen part. 666.

Hääpostaus vihdoinkin

Meidän häistä on kohta vuosi! En voi ymmärtää kuinka nopeasti aika on mennyt. Vastahan minä tuskailin vanhan kämppämme sängyllä selaillen innoissani ehkä maailman parasta hääkirjaa, mistä kuva alla. (Kaikki muut hääkirjat voi surutta jättää kirjastojen ja kauppojen hyllyille.)

Mainitsinko jo, että jonotin tuota kirjaa 3 kuukautta?

Häiden suunnittelu itsessään ei ollut yhtään minun heiniäni, kun organisointikyky sattuu olemaan vähän mitä on. Hankalaa oli jo sekin, kuinka suunnitella pienet häät, kun molemmilla on suuret suvut. Olkoonkin niin, että päätöksemme saattoi aiheuttaa pientä hämmennystä tai jopa eripuraa ihmisten keskuudessa. Työttömällä ja opiskelijalla ei vaan ollut kovin suurta budjettia ja piti vaan toivoa, että kaikki ymmärtäisivät tämän ratkaisun. Meillä kävi kyllä kosinnan aikaan mielessä, että olisiko pitänyt samantien mennä ja "lataista" vaan. :D

Day before

Veimme koiramme hoitoon Mikkeliin, minkä jälkeen tiemme erkanivat minun mennessä vanhemmilleni ja Ukon mennessä bestmaninsa tykö. Pitihän nyt jotain perinteistä olla. Hääpaikan laitto lähes valmiiksi. Juomien ja kakun tuonti hääpaikalle. Tavaroiden vienti sviittiin. Askartelua. Päätin jättää puhelimeni epähuomiossa yön yli latautumaan juhlapaikan lattialle.

THE day 16.2.2013

Aamuni alkoi puoli seitsemältä vanhempieni herätyksellä. Olisi nukuttanut todella paljon. Aamutoimet äkkiä äkkiä! Puku, alushame, bolero, kengät ja laukku matkaan, kaikki autoon ja kohti kaupunkia. Jäin kyydistä kampaajalle, jossa hiusteni laittoa aloitettiin jo kaasoa odotellessa. Vanhempani hakivat kukat hääpaikalle. Jännitys oli ihan mahdoton. Onneksi tiesin ainakin olevani parhaissa käsissä Kauneuskeskus Jennicassa (http://www.jennica.fi). Hiustenlaiton jälkeen siirryimme liikkeen alakertaan kosmetologipalvelujen puolelle, jossa sain ihanan meikin. Meikattavana olo oli niin positiivinen kokemus, että voisin uudelleenkin mennä ammattilaiselle meikattavaksi. Pelotti ensin kauheasti, kun en normaalisti käytä meikkiä ollenkaan, ellei ole joku erityistilaisuus tai päähänpisto. Omat häät lasketaan kyllä sellaiseksi erityistilaisuudeksi, että laitettiin meikkiä ihan runsaasti. :) Kaunistautumisen lopuksi kaasoni auttoi minua pukeutumisessa. Oman puhelimeni ollessa karkuteillä, pystyi sulhaselle viestittämään onneksi kälyn kautta, joka sattui samaan salonkiin. Jennicasta lähdettiin sitten kohti maistraattia. Kaikessa jännityksessä ja kiireessä päätin unohtaa ulkotakkinikin matkasta (mikä tosin huomattiin vasta seuraavana päivänä lähdön koittaessa).

Lähempänä puoltapäivää odoteltiin maistraatin edustalla kaason, sekä muiden todistajina toimivien lähisukulaisten kanssa sulhasta ja bestmanin saapuvaksi vihkipaikalle sekä maistraatin edustajaa ovea avaamaan. Herrat olivat päättäneet edellisenä iltana napata muutamat terävät, kun vielä ehtivät. Oli kauhea paniikki, kun ei voinut omasta puhelimesta edes soittaa tai viestittää mikä meno on ja ollaanko jo aikataulussa, kun aiemmin ilmoitti olevansa hieman myöhässä. Ei naurattanut kyllä tuolloin kauheasti odotella. Siinä koetti vaan rauhoitella itseään parhaansa mukaan, että ei tässä nyt hautaan olla menossa vaan avioliittoon. Ukko ei lopulta "myöhästynyt" kun n. 5-10 minuuttia ja vihkitoimitus pääsi alkamaan. Mentiin maistraatin virastotiloista vihkihuoneeseen, johon mahduttiin juuri ja juuri me kaikki kymmenen. Otettiin vihkiminen videolle, joten ennen tilaisuuden aloittamista piti saada kamera hyvään paikkaan. Tilaisuutta enemmän jännitti kyllä se videokuvaaminen, koska se näytettiin sitten kaikille vieraille, ketkä eivät päässeet seuraamaan itse vihkimistä. Onneksi meillä oli mukava henkikirjoittaja. Videolla kyllä hyvin kuuluu JA näkyy meidän jännitys, mutta ketään ei tuossa tilanteessa yhtään jännittäisi?

Maistraatista lähdimme pienelle ajelulle kaasoni ja bestmanin kanssa serkkuni toimiessa kuskina Chrysler New Yorkerillaan. Muistan että pysähdyimme Alkoon ja maistelimme skumppaa, sekä kävimme serkun talolla ja lähdimme kohti juhlapaikkaa.

Juhlapaikalla meitä odottelikin jo maistraatissa olleet, sekä hääkuvaajamme Marianne, jonka blogi löytyy osoitteesta http://onnellinenhetkielamassa.blogspot.fi/. Otimme meistä kuvia kaksistaan (lähinnä sekoilemassa kuten yleensä), sekä vanhempien, sisarusten ja isovanhempien kanssa.

Häämme olivat muuten Mariannen ensimmäinen hääkuvauskeikka ja voin iloisena todeta, että aivan maksimaalisen hyviä kuvia tuli ja suosittelen lämpimästi muillekin hänen palkkaamistaan. :)

Huomatkaa minun upeet hääkenkäni! :D

Jossain välissä bändikin teki soundchekkinsä. Meillä oli hääbändinä duo, joka koostui Sam Mouddenista sekä Ember's flamestakin tunnetuksi tulleesta Samista. Kuvausten jälkeen menimme sviittiin "piiloon" odottamaan loppujen vieraiden saapumista.

Minä sviitissä jännittämässä.

Sviitistä tullessamme juhlat alkoivat kättelyllä ja tervehdyksillä, sekä alkumaljalla.

Alkumaljan jälkeen oli muutama puhe, sekä meidän vihkivideomme.

Ennen kakkua herkuteltiin sisäfileellä.

Kakku loistossaan.

Sitten päästiin kakun kimppuun.

Kriisikeskustelu kaasojen kanssa.

Leikkejä oli siellä täällä, en muista milloin oli mitäkin.

Morsiamen rutale kuitenkin ryöstettiin ja sille kaiken lisäksi tarjottiin vielä Minttuviinaa.

Sulhasen piti saada omansa takaisin ja piirtää miltä elämä näyttää vuosikymmenten päästä.

Bileet sai lopulta alkaa!

----------

Huh. Nyt kun näin jälkeenpäin miettii kaikkea mitä häissä ja niitä varten piti porrastaa ja ajatella, suunnitella ja toteuttaa, kuunnella ja kestää (siis viimeisenä mainittuja te muut minua :D) niin huhhuh, onneksi ei tarvinnut suoriutua tästä koitoksesta yksin! Kiitos kaikille kiitoskortin saaneille ja anteeksi kun niissä kesti, kuten tässä postauksessakin :D Tää oli muuten myös se päivä, minkä jälkeen olen ollut täysin tupakoimaton.

Kiitos kaasoille, siskolle, bestmanille, morsneidoille, seremoniamestarittarelle, kaikille auttajille, osallistujille, "terapeuteille" ja noh kaikille!

Rakkaudentäyteistä vuotta kaikille!

Eino, lonkka ja muuta pohdintaa

Voisin kiroilla ihan pikku hetken. Ihan vain sellaisen pienen. Ihan vaan kivusta.

OnRamp kurssi on nyt suoritettu. Hyvältä tuntuu, mutta vähän pahaltakin. Pahalta siksi, koska viimeiset kaksi treeniä meni lonkan kiukutellessa niin ja näin. Viimeisellä tunnilla olisi ollut uudelleen sama AMRAP mikä ensimmäisellä. Tämä vertailu-treeni mitä odotin kolme viikkoa jäi nyt sitten tekemättä. Tatamin laidalla istuessa lonkkaa poltellessa ja muiden treenatessa vitutus vain nousi. Omaa kehoa on kuitenkin kuunneltava.

Nyt toivotaan kuitenkin, että lonkassa olisi vain väliaikainen tulehdus eikä vakavampaa. Kyykkykiellon tohtori kuitenkin antoi.

Minun oli tarkoitus pitää herkuton marraskuu, mutta nyt tunnustan ettei siitä ole tullut yhtään mitään! Isänpäivänä ratkesin kakkuun, Eino-myrskyn aikana annoin rahkapullalle vallan (mutta toisaalta olin silloin vatsataudissa ja mikä vain mikä pysyi sisällä oli parempi kuin ei mitään), olen syönyt puoli purkkia Pringlesejä ja syönyt kaksi Fazerin tummaa suklaalevyä. HUHHUH! Varmasti jotain unohtui, mutta nolotti jo näinkin pitkä lista, joten annan loppujen herkkujen pysyä unohduksissa ihan rauhassa.

Paino on pysynyt suunnilleen samoissa lukemissa kuin kuukausi sitten, mutta ainakin tuntuu, että keho on joiltain osin muuttanut hieman muotoaan ja oloni on vahvempi. Itsevarmuus on edelleen aika pohjalukemissa, mutta sekin toivottavasti vielä muokkautuu johonkin "normeihin". En ole ollut myöskään niin itkuinen ja alakuloinen kuin edellisinä syksyinä ja talvina.

Eino-myrskystä avaudun sen verran, että "kiitti Eino että sain olla vatsataudissa juuri silloin kun päätit, että meiltä saa olla sähköt katki 46 tuntia ja vedet poikki 42 tuntia ja ettei saada ruokatappioista mitään korvauksia vaikka suli sekä jääkaappi että pakastin ja ei voitu säilöä ruokia ulkona eikä oleskella kotona. Kiitos."

Pitäiskö tehdä jonkin sortin hääpostaus vihdoin seuraavaksi? :)

- Strobo kuittaa taas -

OnRamp we are. The Force must we have

Marraskuu alkoi parilla 5 kilometrin kävely-/hölkkä-/juoksulenkeillä. Marraskuun myötä alkoi myös odottamani GYM42:n(http://www.gym42.com/)

Crossfitin (Crosstrainingin) OnRamp -kurssi!

Ensimmäinen tunti oli aamulla maanantaina 4. päivänä. Sain kuulla että aloitetaan kyykkyjen opettelulla ja ajattelin, että "nou problem! Niitähän tulee tehtyä jokaikisenä työpäivänä, nii tämähän alko helpolla!" Ei olisi voinutkaan sitten tunnin päätyttyä enempää nolottaa kuinka pystyikään olemaan niin väärässä! Etureidet menivät jumiin ja alkoivat kramppaamaan jo lämmitellessä, kun piti tehdä muutama hauska reaktio -testi.. Lopun voi siis arvata. Oli aivan täyttä tuskaa edes ajatella menevänsä kyykkyyn.

Tunnin loppuun oli vielä AMRAP = as many rounds as possible "Cindy" 10min:

5 rings

10 pushups

15 squats

Tuloksena oli 6+5.

Kylläpä tuli maistettua kuntosalin lattiaa ihan urakalla. Käytiin treenien jälkeen kaverin kanssa salaatilla läheisessä konditoriassa, johon kuljetaan pieni matka ylämäkeen. Kävin mielessäni kaikki kirosanat läpi mitä tiedän. Salaatin jälkeen suuntasin iltavuoroon kyykkimään. Ei kamalasti tehnyt mieli käydä istumaan, joten pysyin liikkeellä. Tässä vaiheessa kiitän ja kumarran siitä, että en tee toimistotyötä.

Seuraava päivä menikin sohvalla, kun sinne päästyäni en fyysisesti enää pystynyt itse sieltä nousemaan. Vessareissuilla toivoin, että kaikki wc:t olisivat inva -varusteltuja (koska kahvat ja korotetut istuimet kai tiedätte?). Kävin kuitenkin vapaapäivän kunniaksi myös siskon kanssa kaupungilla ja reidet olivat niin kipeät että kävelin kuin mummeli tai vähintäänkin näytin varmasti jonkin sortin uhrilta. Olo oli ainakin sen mukainen.

Keskiviikkona 6. päivänä kävin iltatreeneissä. Maanantain kyykytys tuntui edelleen kovana. Käytiin tälläkertaa maastavedon ja pystypunnerruksen tekniikkaa. Todella mukava tunti, mutta toisaalta tuntui ettei ehtinyt kaikkea kokeilla kunnolla ennen tunnin lopun varsinaista koitosta. Meitä oli kuitenkin kolme samalle tangolle. Normaalisti oisin varmasti jo tuossa vaiheessa hikoillut kuin sika.

Tunnin koitoksena (omat painot):

Deadlift 20kg

Pushpress 8kg

Tyyliin 10,10,9,9,8,8,7,7,6,6,5,5,...1,1

Tuloksena 3,41min.

Torstaina oli lepopäivä treenien suhteen ja iltavuoro.

Perjantai 8. päivänä kävin aamutreeneissä, jolloin käytiin aikaa vastaan. Ensin hiottiin voimatyönnön tekniikkaa ja harjoiteltiin burpeeta (mitä muuten vihaan!) ja kerrattiin hieman vanhoja.

Tunnin koitos 3 RFT = rounds for time ():

15 thruster (1 roundi 20kg tangolla, 2 & 3 roundit 8kg KBlla)

12 burpee <3

Suoriuduin elävänä: 8,22min sekä suuntasin taas iltavuoroon.

Viikonloppu meni kyllä palautellessa taas.. Sai tehtyä kotitöitä.

Maanantaina 11. päivänä olin ihan ulalla, enkä oikein osannut keskittyä rinnallevedon tekniikkaan ja se menee edelleen ihan pieleen. Joko en ymmärtänyt mennä kyykkyyn ottamaan med ballia rinnalle, nostin sen hauiskäännöllä, otin sen vain rinnalle ollessani seisaaltaan tai muuten vaan meni urpoiluksi.

Tunnin koitos 8min AMRAP ():

8 pushups

10 medball clean (1 medball 6kg, muut 12kg kahvakuulalla SDHPna eli sumomaastavetona korkealle :D)

12 situps

Tuloksena: 4+19 ja vitutus mahdoton.

Tiistaina oli paikat sen verran vetreänä ja olin ihmeellisen pirteä heti aamusta, että ajattelin käydä kaupungissa tutkimassa lenkkimaastoja. Kävelylenkiksi jäi, mutta uskalsin kuitenkin tehdä jo muutakin kuin vain yhtä treeniä.

Keskiviikkona 13. päivänä oli taas aamutreenien vuoro ja olo oli kuin joku olisi heittänyt tangolla kylkiluiden alle. Vitsailinkin, että tietääpähän nyt ainakin että kahdestatoista vatsalihaksesta kaksi on oikeasti olemassa. Kippien opettelu oli todella hauskaa! Renkailla on mukava ja tuttu olla. Toista oli kun koetin roikkua tangolla. Se oli ihan kamalan korkealla!! Piti kiivetä tangolle puuboksin avulla ja en voi muuta sanoa kuin huih! Hatunnosto kaikille ketkä uskaltaa Gymin tangolla suorittaa.

Tunnilla oli jokatapauksessa edessä 4 RFT ():

7 K2E = knees to elbows

14 SDHP (12kg kahvakuula)

Suoriuduin: 3,47min ja olin ihan tyytyväinen. Tavoittelin mielessäni kolmen minuutin alitusta, mutta jälleen todellisuus iski ja tajusin, etten ole _edelleenkään_ huippukunnossa ja se on vaan hyväksyttävä ja iltavuorokin oli vielä edessäpäin.

Lihaskipuihin on alkanut jo tottua. Johonkin sattuu jokatapauksessa. Tänään on ollut työ- ja lepopäivä ja huomenna suuntaan aamuvuoron jälkeen siivoamaan, illasta treeneihin ja treenien jälkeen jos sosialisoituis ihmisten tulossa kylään.

Pitäisi muuten löytää lähiaikoina aikaa katsoa läpi Star Wars complete saga. Edellisestä kerrasta on jo liian pitkä aika!

- Strobo kuittaa ja aloittaa testailemaan autotietämystään katsoen Top Gearia -

Viikon lepo takana ja uuteen nousuun

Oon nyt hetken ollu poissa poluilta, kun on ollu nii rankat vuorot. Niistä selvinneenä ajattelin huomenna olevani kunnolla toipunut ja lähteväni kuntoilemaan. Keho päätti toisin.

Yövuoron jälkeisten unien jälkeen virtaa riitti ja lähdin koettamaan onneani otsalampun kanssa tuonne pimeään. 5,37km mentiin hölkkä/kävely -yhdistelmällä.

Olen ihan innostuksissani siitä, että kilometri menee jo yheksään minuuttiin. Vielä vaan puristusta lisää tai painoja mukaan ja lisää intervallia.

Ulkomuotoni ei ole muuttunut vielä oikeastaan ollenkaan, mutta en hätäile tai turhaudu, sillä näkyvä muodonmuutos vaatii aikaa. Sillon tällöin tuntuu olo hieman hoikemmalta, mutta uskon sen johtuvan jo ihan perusaineenvaihdunnasta. Aamupaino oli tänään jo 68,3kg, joten pudotettavaa ei ole enää kuin 10kg ja rapiat!

Ennen lenkkiä. (Anteeks kovasti, en ole tänään siivonnu. Saapi tulla siivoomaan jos haittaa.) I need more bootyyyyyyy! -> more squats needed!

Löysin myös paikan nimeltä kiloklubi (www.kiloklubi.fi), mikä vaikuttaa ihan fiksulta paikalta kun sinne saa ylös kaikki osa-alueet (ruoka, treeni, edistyminen) sekä sivusto ilmeisesti laskee kuinka kauan menee saavuttaa oma tavoite niillä omilla treeneillään ja safkoillaan. Harmi kun sivustolla ei oo mobiiliversiota, sillä olen itse tosi laiska tietokoneelle menijä ja käytän tosi paljon puhelimen internettiä. Tämä tarkoittaa nyt vaan sitten sitä, että kestää hetki enemmän esim. ruokien päivittelyssä. Sivusto on muuten kyllä kätevä, joten annan sen pienen hetken anteeksi.

Olen myös miettinyt tälläin fyysistä työtä tehdessä, että kirjatako myös työpäivän aikana tulevat liikkumiset ylös? Miten lasken työpäivän ajan liikunnan?

Aamulla töistä kotiin päästyäni luin hetken KuntoPlussaa. Ei olisi suoraan sanottuna siinä hetkessä voinut enempää vituttaa, kun tuntuu että jokainen kuntolehti on tarkoitettu vain istumatyötä tekeville. Heitin lehdenkin jo hetkeksi huoneen nurkkaan ärtyneisyyttäni. Kysynkin siis: Onko Suomessa saatavilla kuntoilulehteä fyysistä työtä tekeville aloitteleville kuntoilijoille? Ei siis heti mitään fitnesstyypin lehtiä, vaan tarkoitan tällaista ihan perusjamppalehtiä! Saa ja pitää heittää vinkkiä jos on tiedossa.

Olen löytänyt myös hyvän ja toimivaksi todetun moton itselleni ja haluan jakaa sen teidän kanssanne:

- Strobo kuittaa ja lähtee perusjamppailemaan pyykit narulle

Meikkiä ja hikilenkkiä

Iltalenkki takana ja olo on hikinen, väsynyt ja onnellinen. Edellisyön työvuoron jälkeen aamulla olin tosi pirteä, joten tein ohrapuuroa ja katsoin lastenohjelmia ennen kuin kävin päiväunille. Silloin ajattelin että tänään en jaksaisi lähteä mihinkään. Heräsin päivällä kahden-kolmen aikoihin eikä pirteys ollut kadonnut mihinkään, päinvastoin! :D Sain hullun idean laittaa naamaani uuteen uskoon ja ottaa vihdoin itsestäni kuvia uudessa VERO MODA mekossani, joka ihanuudestaan huolimatta on vain lojunut kaapin ylähyllyllä elokuusta lähtien. Uskalsin jopa pitää silmälaseja päässä näissä kuvissa eikä se ollut lainkaan virhe -- vai mitä luulette?

Tästä kaikesta touhuilusta huolimatta virtaa siis riitti vielä iltaan asti. Porukat ehdottivat eilen erästä mielettömän ihanaa metsäreittiä, joten päätin käydä testaamassa sitä tänään. Olen äärettömän huono suunnistamaan, joten SportsTrackerinkin kanssa menin muutamaan otteeseen eksyksiin. Se ei tosin haitannut paljoakaan, sillä ei suunnalla ollut niin väliä, kunhan vaan treeni tuntui. :D

Maisemat oli kyllä hienot vaikka tulomatkalla olikin jo pimeää.

Otsalamppu oli kyllä mukana mutten tajunnut laittaa sitä päälle, kun "ihan hyvin" näki ilmankin. Heijastin oli tottakai. Naureskelin itsekseni, että kuinkahan monta sydänkohtausta aiheutin autoilijoille, kun käsissäni oli hohtavat luurankohansikkaat. :)

- Strobo kuittaa ja odottelee saunan lämpenemistä

Aamupaino ja ruokapohdintoja

Wohoo, tein sen! Olen vihdoin alle 70 kiloa! (Toista kertaa tänä vuonna, mutta josko en tälläkertaa lihoisi uudelleen :D)

Olen pitänyt ruokapäiväkirjaa 6 päivän ajan ja mietin hartaasti julkaisisinko sitä vai en (kts. Kuva yllä. NOLOO.) Hävettää omat syömiset kamalasti, vaikka ollaankin kokoajan menossa parempaan suuntaan :S Tuntuu siltä että söisin paljon, vaikka oikeasti syön liian vähän?! Pitäis saada enemmän hedelmiä ja varsinkin vihanneksia, mutta ne aika nopeasti meiltä häviää kotiintuonnin jälkeen. En siis niitä oikein uskalla ostaa enempää kerralla ettei tule vedettyä vaikka porkkanaövereitä tai kärsittyä myöhemmin banaanikrapulasta tai omenapäänsärystä :D Siis esimerkiksi vain.

Jossei rahat riitä hedelmiin, marjoihin ja kasviksiin on onneksi olemassa Instagram josta löytyy käyttäjä befitfoods, jonka kuvia seuraan. Ai että miten joku osaakin! :o

Tänään tein pikkutreenin. Lämmittelin 10min crosstrainerilla, eikä ollut kyllä yhtää miun laite. Ei ollenkaan. Sitten tein salilla ~30min ohjelman jossa käytiin olkapäät, koukistajat ja ojentajat, selkä ja rinta. Töihin meno kuitenkin illalla niin en viitsinyt tehdä mitään tappotreeniä ettei rupea kesken töiden tulla uni silmään.

- Strobo kuittaa ja käy päiväunille keräämään voimia tulevaa yötä varten