tiistai 26. marraskuuta 2013

Eino, lonkka ja muuta pohdintaa

Voisin kiroilla ihan pikku hetken. Ihan vain sellaisen pienen. Ihan vaan kivusta.

OnRamp kurssi on nyt suoritettu. Hyvältä tuntuu, mutta vähän pahaltakin. Pahalta siksi, koska viimeiset kaksi treeniä meni lonkan kiukutellessa niin ja näin. Viimeisellä tunnilla olisi ollut uudelleen sama AMRAP mikä ensimmäisellä. Tämä vertailu-treeni mitä odotin kolme viikkoa jäi nyt sitten tekemättä. Tatamin laidalla istuessa lonkkaa poltellessa ja muiden treenatessa vitutus vain nousi. Omaa kehoa on kuitenkin kuunneltava.


Nyt toivotaan kuitenkin, että lonkassa olisi vain väliaikainen tulehdus eikä vakavampaa. Kyykkykiellon tohtori kuitenkin antoi.
Minun oli tarkoitus pitää herkuton marraskuu, mutta nyt tunnustan ettei siitä ole tullut yhtään mitään! Isänpäivänä ratkesin kakkuun, Eino-myrskyn aikana annoin rahkapullalle vallan (mutta toisaalta olin silloin vatsataudissa ja mikä vain mikä pysyi sisällä oli parempi kuin ei mitään), olen syönyt puoli purkkia Pringlesejä ja syönyt kaksi Fazerin tummaa suklaalevyä. HUHHUH! Varmasti jotain unohtui, mutta nolotti jo näinkin pitkä lista, joten annan loppujen herkkujen pysyä unohduksissa ihan rauhassa.

Paino on pysynyt suunnilleen samoissa lukemissa kuin kuukausi sitten, mutta ainakin tuntuu, että keho on joiltain osin muuttanut hieman muotoaan ja oloni on vahvempi. Itsevarmuus on edelleen aika pohjalukemissa, mutta sekin toivottavasti vielä muokkautuu johonkin "normeihin". En ole ollut myöskään niin itkuinen ja alakuloinen kuin edellisinä syksyinä ja talvina.

Eino-myrskystä avaudun sen verran, että "kiitti Eino että sain olla vatsataudissa juuri silloin kun päätit, että meiltä saa olla sähköt katki 46 tuntia ja vedet poikki 42 tuntia ja ettei saada ruokatappioista mitään korvauksia vaikka suli sekä jääkaappi että pakastin ja ei voitu säilöä ruokia ulkona eikä oleskella kotona. Kiitos."

Pitäiskö tehdä jonkin sortin hääpostaus vihdoin seuraavaksi? :)

- Strobo kuittaa taas -

torstai 14. marraskuuta 2013

OnRamp we are. The Force must we have

Marraskuu alkoi parilla 5 kilometrin kävely-/hölkkä-/juoksulenkeillä. Marraskuun myötä alkoi myös odottamani GYM42:n(http://www.gym42.com/)
Crossfitin (Crosstrainingin) OnRamp -kurssi!

Ensimmäinen tunti oli aamulla maanantaina 4. päivänä. Sain kuulla että aloitetaan kyykkyjen opettelulla ja ajattelin, että "nou problem! Niitähän tulee tehtyä jokaikisenä työpäivänä, nii tämähän alko helpolla!" Ei olisi voinutkaan sitten tunnin päätyttyä enempää nolottaa kuinka pystyikään olemaan niin väärässä! Etureidet menivät jumiin ja alkoivat kramppaamaan jo lämmitellessä, kun piti tehdä muutama hauska reaktio -testi.. Lopun voi siis arvata. Oli aivan täyttä tuskaa edes ajatella menevänsä kyykkyyn.

Tunnin loppuun oli vielä AMRAP = as many rounds as possible "Cindy" 10min:
5 rings
10 pushups
15 squats

Tuloksena oli 6+5.

Kylläpä tuli maistettua kuntosalin lattiaa ihan urakalla. Käytiin treenien jälkeen kaverin kanssa salaatilla läheisessä konditoriassa, johon kuljetaan pieni matka ylämäkeen. Kävin mielessäni kaikki kirosanat läpi mitä tiedän. Salaatin jälkeen suuntasin iltavuoroon kyykkimään. Ei kamalasti tehnyt mieli käydä istumaan, joten pysyin liikkeellä. Tässä vaiheessa kiitän ja kumarran siitä, että en tee toimistotyötä.


Seuraava päivä menikin sohvalla, kun sinne päästyäni en fyysisesti enää pystynyt itse sieltä nousemaan. Vessareissuilla toivoin, että kaikki wc:t olisivat inva -varusteltuja (koska kahvat ja korotetut istuimet kai tiedätte?). Kävin kuitenkin vapaapäivän kunniaksi myös siskon kanssa kaupungilla ja reidet olivat niin kipeät että kävelin kuin mummeli tai vähintäänkin näytin varmasti jonkin sortin uhrilta. Olo oli ainakin sen mukainen.

Keskiviikkona 6. päivänä kävin iltatreeneissä. Maanantain kyykytys tuntui edelleen kovana. Käytiin tälläkertaa maastavedon ja pystypunnerruksen tekniikkaa. Todella mukava tunti, mutta toisaalta tuntui ettei ehtinyt kaikkea kokeilla kunnolla ennen tunnin lopun varsinaista koitosta. Meitä oli kuitenkin kolme samalle tangolle. Normaalisti oisin varmasti jo tuossa vaiheessa hikoillut kuin sika.

Tunnin koitoksena (omat painot):
Deadlift 20kg
Pushpress 8kg
Tyyliin 10,10,9,9,8,8,7,7,6,6,5,5,...1,1

Tuloksena 3,41min.

Torstaina oli lepopäivä treenien suhteen ja iltavuoro.

Perjantai 8. päivänä kävin aamutreeneissä, jolloin käytiin aikaa vastaan. Ensin hiottiin voimatyönnön tekniikkaa ja harjoiteltiin burpeeta (mitä muuten vihaan!) ja kerrattiin hieman vanhoja.

Tunnin koitos 3 RFT = rounds for time ():
15 thruster (1 roundi 20kg tangolla, 2 & 3 roundit 8kg KBlla)
12 burpee <3

Suoriuduin elävänä: 8,22min sekä suuntasin taas iltavuoroon.


Viikonloppu meni kyllä palautellessa taas.. Sai tehtyä kotitöitä.

Maanantaina 11. päivänä olin ihan ulalla, enkä oikein osannut keskittyä rinnallevedon tekniikkaan ja se menee edelleen ihan pieleen. Joko en ymmärtänyt mennä kyykkyyn ottamaan med ballia rinnalle, nostin sen hauiskäännöllä, otin sen vain rinnalle ollessani seisaaltaan tai muuten vaan meni urpoiluksi.

Tunnin koitos 8min AMRAP ():
8 pushups
10 medball clean (1 medball 6kg, muut 12kg kahvakuulalla SDHPna eli sumomaastavetona korkealle :D)
12 situps

Tuloksena: 4+19 ja vitutus mahdoton.

Tiistaina oli paikat sen verran vetreänä ja olin ihmeellisen pirteä heti aamusta, että ajattelin käydä kaupungissa tutkimassa lenkkimaastoja. Kävelylenkiksi jäi, mutta uskalsin kuitenkin tehdä jo muutakin kuin vain yhtä treeniä.


Keskiviikkona 13. päivänä oli taas aamutreenien vuoro ja olo oli kuin joku olisi heittänyt tangolla kylkiluiden alle. Vitsailinkin, että tietääpähän nyt ainakin että kahdestatoista vatsalihaksesta kaksi on oikeasti olemassa. Kippien opettelu oli todella hauskaa! Renkailla on mukava ja tuttu olla. Toista oli kun koetin roikkua tangolla. Se oli ihan kamalan korkealla!! Piti kiivetä tangolle puuboksin avulla ja en voi muuta sanoa kuin huih! Hatunnosto kaikille ketkä uskaltaa Gymin tangolla suorittaa.

Tunnilla oli jokatapauksessa edessä 4 RFT ():
7 K2E = knees to elbows
14 SDHP (12kg kahvakuula)

Suoriuduin: 3,47min ja olin ihan tyytyväinen. Tavoittelin mielessäni kolmen minuutin alitusta, mutta jälleen todellisuus iski ja tajusin, etten ole _edelleenkään_ huippukunnossa ja se on vaan hyväksyttävä ja iltavuorokin oli vielä edessäpäin.

Lihaskipuihin on alkanut jo tottua. Johonkin sattuu jokatapauksessa. Tänään on ollut työ- ja lepopäivä ja huomenna suuntaan aamuvuoron jälkeen siivoamaan, illasta treeneihin ja treenien jälkeen jos sosialisoituis ihmisten tulossa kylään.

Pitäisi muuten löytää lähiaikoina aikaa katsoa läpi Star Wars complete saga. Edellisestä kerrasta on jo liian pitkä aika!


- Strobo kuittaa ja aloittaa testailemaan autotietämystään katsoen Top Gearia -