Kauhee ragetus ollu päällänsä nyt viimesen viikon. Aina kun kotiin pääsee niin hermo on niin kireellä kun voi vaan olla! Tää on näitä huonoja puolia naisena olosta.
Hyviä puolia.. No, kävin maanantaina kasvohoidossa Kauneuskeskus Jennicassa ja tykkäsin ooooikein kovasti. Melkein puolentoista tunnin hemmottelu tällee "kerran elämässä" teki tosi hyvvää :) Tuli sitten varattua samalla reissulla rakennekynsien laittoaika, jota ootan kun kuuta nousevaa.
Sais pikkuhiljaa tää ressitaso laskea. Eilen illalla kävin miettimään että mitä kaikkea sitä oikein tekee päivän aikana ja kävin itkemään, vaikka teen tosi paljon hommia ja silti tuntuu että oon huono emäntä kun en vaan jaksa/pysty tekemään enempää. Tuntuu nytkin että meen ihan sietokykyni äärirajoilla toisinaan. Sit vielä kun/jos on ollu koko päivän töissä/koulussa = sisätiloissa, niin ei sitä enää jaksais kotona möllöttää -> koti -> kaaos.
Elämää ei just nyt helpota se, että Karpo on alkanu nirppailemaan ruuan suhteen.
Keskiviikkona lähettiin Karpon kanssa käymään porukoilla ja Naapurin mummoa ja sen Nukaa ja Tahkoa moikkaamassa. Uskalsin jopa päästää Karpon irti, kun N valoi pikkusen lisää itseluottamusta. Silti se hihna kulki miun mukana kokoajan, vaikka koira ei siinä kiinni ollukkaan. :D Voi luoja sitä jännityksen määrää! Mut hyvin meni kuitenkin ja Karpokin sai Tahkosta leikkikaverin.
Nukan ja Tahkon terveiset täältä.
Nyt lähen Karpon kanssa käpötteleen Heikkariin moikkaamaan Imuriomenaa.
- Strobo kuittaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti