OnRamp kurssi on nyt suoritettu. Hyvältä tuntuu, mutta vähän pahaltakin. Pahalta siksi, koska viimeiset kaksi treeniä meni lonkan kiukutellessa niin ja näin. Viimeisellä tunnilla olisi ollut uudelleen sama AMRAP mikä ensimmäisellä. Tämä vertailu-treeni mitä odotin kolme viikkoa jäi nyt sitten tekemättä. Tatamin laidalla istuessa lonkkaa poltellessa ja muiden treenatessa vitutus vain nousi. Omaa kehoa on kuitenkin kuunneltava.
Nyt toivotaan kuitenkin, että lonkassa olisi vain väliaikainen tulehdus eikä vakavampaa. Kyykkykiellon tohtori kuitenkin antoi.
Minun oli tarkoitus pitää herkuton marraskuu, mutta nyt tunnustan ettei siitä ole tullut yhtään mitään! Isänpäivänä ratkesin kakkuun, Eino-myrskyn aikana annoin rahkapullalle vallan (mutta toisaalta olin silloin vatsataudissa ja mikä vain mikä pysyi sisällä oli parempi kuin ei mitään), olen syönyt puoli purkkia Pringlesejä ja syönyt kaksi Fazerin tummaa suklaalevyä. HUHHUH! Varmasti jotain unohtui, mutta nolotti jo näinkin pitkä lista, joten annan loppujen herkkujen pysyä unohduksissa ihan rauhassa.
Paino on pysynyt suunnilleen samoissa lukemissa kuin kuukausi sitten, mutta ainakin tuntuu, että keho on joiltain osin muuttanut hieman muotoaan ja oloni on vahvempi. Itsevarmuus on edelleen aika pohjalukemissa, mutta sekin toivottavasti vielä muokkautuu johonkin "normeihin". En ole ollut myöskään niin itkuinen ja alakuloinen kuin edellisinä syksyinä ja talvina.
Eino-myrskystä avaudun sen verran, että "kiitti Eino että sain olla vatsataudissa juuri silloin kun päätit, että meiltä saa olla sähköt katki 46 tuntia ja vedet poikki 42 tuntia ja ettei saada ruokatappioista mitään korvauksia vaikka suli sekä jääkaappi että pakastin ja ei voitu säilöä ruokia ulkona eikä oleskella kotona. Kiitos."
Pitäiskö tehdä jonkin sortin hääpostaus vihdoin seuraavaksi? :)
- Strobo kuittaa taas -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti